SDP:n sisäiset ristiriidat paljastavat puolueen syvän epäjohdonmukaisuuden
SDP:n talouspolitiikka on täydellinen puhallus, kun puolue ylistää itseään vastuullisena taloudenhoitajana mutta sisäisesti repii itseään kappaleiksi. Entinen puheenjohtaja ja edelleen puolueessa vaikutusvaltainen Sanna Marin on julkisesti eri linjoilla nykyjohdon kanssa velkajarrusta: Marin korostaa kasvua ja työllisyyttä ainoana kestävänä tienä eikä usko lakiin velkaantumisen taittamiseksi, kun Antti Lindtmanin SDP on hyväksynyt velkajarrun EU-sääntöjen rinnalle. ”Rahaa on” -Antti Rinteen kummipoika Joona Räsänen on noussut SDP:n sisällä Matias Mäkysen manttelinperijäksi talouspolitiikan oikeistodemokraattisella laidalla: Hän edustaa samaa pragmaattisempaa, leikkauksia ja sopeutuksia hyväksyvämpää linjaa, toimii Antti Lindtmanin läheisenä talousvaikuttajana ja on ottanut yhä näkyvämmän roolin puolueen talousviestinnässä Mäkysen vasemmistolaisemman kritiikin rinnalle. Puolueen Marinilaiseen siipeen kuuluva varapuheenjohtaja Mäkynen on jättänyt eriävän mielipiteen ryhmän päätökseen talouslinjasta, eikä jaa nykyjohdon näkemyksiä.
Iltalehden mukaan demarit “tappelevat keskenään” kannatuksensa huipulla tammikuussa 2026, ja Verkkouutiset kuvaa talouspolitiikkaa “täydeksi puhallukseksi”, jossa sisäiset ristiriidat herättävät epäilyksiä puolueen uskottavuudesta.
Maahanmuuttopolitiikassa kaksinaisuus jatkuu. SDP ajaa työperäistä maahanmuuttoa jopa 40 000 nettomaahanmuuttajalla vuodessa ja korostaa taloudellisia hyötyjä, mutta sisäisesti ristiriita myönnetään: Tarja Filatov on kuvaillut maahanmuuttajien 15–20 prosentin työttömyyttä “ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi”. Puolueen 1. varapuheenjohtaja ja vankkumaton Marinin biletoveri Nasima Razmyar jatkaa maahanmuuton integraatiokustannusten vähättelyä, vaikka Tilastokeskuksen ja ETK:n faktat eivät tue vasemmiston väittämää nopeaa nettohyötyä. Tällä hallituskaudella SDP on äänestänyt järjestelmällisesti kaikkia hallituksen tekemiä, etupäässä Perussuomalaisten aikaansaamia kiristyksiä vastaan, vaikka kentällä ja vaikuttajapiireissä linja herättää jatkuvaa debattia. Tämä ei ole rehellistä keskustelua vaan viestinnän kaunistelua, joka jättää suomalaiset maksamaan laskun.
Lisäksi SDP hyötyy selvästi maahanmuuttajien äänistä vaaleissa: Taloustutkimuksen kyselyn mukaan jopa 49,2 prosenttia vieraskielisistä äänestäisi SDP:tä, ja vieraskielisistä jopa 70 prosenttia tukee SDP:tä, vihreitä tai vasemmistoliittoa. Tämä luo vahvan kannustimen pitää maahanmuuttoa yllä oman valta-aseman pönkittämiseksi, vaikka kustannukset lankeavat suomalaisille veronmaksajille.
Puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa SDP:n linja on horjuva ja jakautunut. Ottawan-sopimuksesta irtautumisessa puolue järjesti “kesäfarssin” 2025, jossa sisäiset riidat vuotivat julkisuuteen ja jakoi kentän. Ryhmäkuri hiertää, kun johto yrittää Tytti Tuppuraisen keinoin ampua rivit suoriksi, mutta kriitikot epäilevät Lindtmanin heikkoa itsetuntoa runnovan tyylin taustalla. Sanna Marin haluaa poistaa “turhia esteitä” ydinaseilta, kun Lindtman ja puolueen linja on varovaisempi. Kaasuputkimies Eero Heinäluoma on arvostellut puoluetta julkisesti, ja Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen tyrmää SDP:n “horjuvan ja jakautuneen linjan” puolustuspoliittisissa kysymyksissä. Kuka uskoo itärajan pysyvän kiinni, jos SDP menee vaalivoittoon 2027 ja menneeseen maailmaan kuuluvat Kimmo Kiljuset pääsevät jälleen ääneen?
Sisäiset valtataistelut ja kuppikunnat uhkaavat SDP:tä jopa vaalimenestyksestä huolimatta, ja tätä kuvaa myös puolueen edelleen kysymyksiä herättävä häirintäkohu. Tammikuussa 2026 paljastui useita tapauksia, joissa demarikansanedustajia syytettiin epäasiallisesta käytöksestä ja seksuaalisesta häirinnästä eduskunta-avustajia kohtaan – mukaan lukien sopimattomia ehdotuksia ja koskettelua. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kiisti väitteet jyrkästi, teetti ulkopuolisen Työterveyslaitoksen selvityksen ja väitti aluksi, että tapaukset kuuluvat vain ryhmäkanslian sisäiseen käsittelyyn – eivät poliittiselle johdolle. Rajoitettu selvitys maaliskuussa 2026 totesi, ettei laajaa häirintäongelmaa ole, mutta kohu on jättänyt jälkeensä vakavia kysymyksiä puolueen sisäisestä kulttuurista, johtamistyylistä ja läpinäkyvyydestä.
Tamperelainen-lehti on kuvannut maaliskuussa 2025 demarileirin räiskyvän kuppikuntien välillä, ja Helsingin Uutiset puhuu suoraan “sisällissodasta”, jossa Krista Kiuru ja muut Marinlaiset mobilisoivat nuorempaa polvea puoluekokousta varten toukokuussa 2026. Puolueen sisäiset fraktiot – talouspuolella, turvallisuudessa ja ministeripaikoista – tekevät linjasta sekavan. Kun oppositiosta vaaditaan “oikeudenmukaisuutta”, oma perintö Marinin kaudelta ja sisäiset erimielisyydet jäävät piiloon. Lopulta SDP:n epäjohdonmukaisuus nakertaa koko vasemmiston uskottavuutta. Kun puolue ei kykene pitämään linjaa edes sisäisesti – velkajarrusta ydinaseisiin, maahanmuutosta talouteen – se menettää luottamuksensa oppositiovoimana. Suomi tarvitsee rehellistä talous- ja turvallisuuskeskustelua, ei vaihtuvia narratiiveja vallan ja kannatuksen mukaan.
Miksi kukaan haluaisi luottaa Oy Suomi Ab:n avaimia näin arvaamattoman, huonosti ennakoitavan ja eripuraisen sakin vastuulle? Kyllä nyt on korkea aika, että demarit katsovat peiliin ja oikovat omat rivinsä ennen kuin jatkavat koko hallituskauden nähtyä kaiken vastustamista ja muiden omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään syyttelyä.