Mihin me tarvitsemme kirjastoja, jos demokratia ei kaipaa lisää mielipiteitä?
”Demokratia ei kaipaa lisää mielipiteitä…”, sanotaan Joensuun seudun Vaarakirjastojen seinällä olevassa julisteessa. Julisteen on allekirjoittanut Kirjasto.
Kirjaston julisteen sanoma vetää minut melkein sanattomaksi. Vaikka kirjaston julkaiseman julisteen virkkeen sivulauseessa sanotaan, ”vaan parempia lukijoita ja kirjastoja”, päälause järkyttää kirjojen ja niissä esitettyjen mielipiteiden lukijaa. ”Demokratia ei kaipaa lisää mielipiteitä vaan parempia lukijoita ja kirjastoja.” Saan vilunväreitä, ja mieleeni tulee Suomi suomettumisen aikana 1970- ja 1980-luvulla! Silloin Suomessa sai olla julkisesti vain myönteinen mielipide Neuvostoliitosta, jos halusi tulla valtaeliitin hyväksymäksi.
Demokratiaa, kansanvaltaa ei ole ilman mielipiteitä, mielipiteen vapautta tai sananvapautta. Miksi kirjaston mielestä kansanvallassa ei tarvita lisää mielipiteitä, onko niitä jo tarpeeksi? Neuvostoliitossa ja DDR:ssä maiden kommunistinen johto oli määritellyt mielipiteet, eikä siellä kaivattu lisää mielipiteitä. Eikä siellä ollut demokratiaa. Ajatus mielipiteiden rajoittamisesta ei sovi demokratiaan, päinvastoin se on autoritaarisen, itsetyytyväisen eliitin tai yksinvaltiaan hallintovaltaan liittyvä ajatus.
Nykyisin mielipiteen muodostuksessa ja mielipiteiden levittämisessä on suuri merkitys sillä, että Suomen mediakenttä on omistuspohjaltaan rajusti keskittynyt. Huomattavaa on myös se, että Suomen suurin tiedotusväline on valtion omistuksessa. Olisi mielenkiintoista kuulla kirjaston näkemys siitä, missä historian vaiheessa suomalaisessa demokratiassa on saavutettu sellainen mielipiteiden määrä, että enempää mielipiteitä ei kaivata!
Demokratia on vapaan maan kansalaisten kansanvaltaa. Kansa käyttää valtiossa valtaansa vapaissa vaaleissa. Vaaleissa kilpailevat äänistä kansalaisten perustamat puolueet. Puolueilla on omat ohjelmansa ja tavoitteensa yhteiskunnan kehittämisessä. Puolueet tarjoavat vaaleissa äänestäjien valittavaksi erilaisia visioita tulevaisuudesta ja erilaisia ratkaisuja mahdollisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Äänestäjät puolestaan muodostavat mielessään omia mielipiteitä vaaleissa esitettyihin visioihin. Jokaisella ihmisellä on vapaus muodostaa mielipide, ja jokaisella ihmisellä on vapaus esittää mielipiteensä. Mielipiteen ilmaisuun jokaisella on sananvapaus.
Tuntuu hullunkuriselta kirjoittaa huolestuneena niin itsestään selvästä asiasta kuin mielipiteen- ja sananvapaudesta. Mutta nyt on pakko kirjoittaa siitä.
Suomen julkisesti omistettu, kunnallinen kirjastolaitos, tarjoaa yleisölle lainattavaksi luettavaa, kuunneltavaa ja katsottavaa, kirjoja, äänitteitä ja videoita. Joka vuosi kirjastot lisäävät lainattavaa aineistoa tuhansittain. Kansalaiset puolestaan lainaavat aineistoa monesta eri syystä. Joku etsii uutta tietoa, joku mielipiteitä. On varmaa, että melkein jokainen kirjaston aineistoa käyttävä muodostaa jonkinlaisen käsityksen lukemastaan, kuuntelemastaan tai katsomastaan aineistosta. He muodostavat aineistosta mielipiteen. Miksi kirjasto tarjoaa yleisölle kirjoja täynnä jopa uusia mielipiteitä, kun kirjaston mielestä niitä ei demokratiassa kaivata lisää?
Onko kirjastolaitos tyytymätön suomalaisiin lukijoihin, kun se ilmoittaa, että tarvitaan parempia lukijoita? Mistä saataisiin parempia lukijoita? Ulkomailta? Kun koululaitos ei pysty kasvattamaan parempia lukijoita, onko niitä haettava ulkomailta?
Monet suomalaisessa koululaitoksessa toimivat opettajat ovatkin viime aikoina tuoneet esille huolensa siitä, että peruskoulun päättää yhä enemmän nuoria, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Vaikka nyt peruskoulussa on opettajia ja koulunkäynnin ohjaajia suhteessa oppilaiden määrään enemmän kuin koskaan ennen, oppimistulokset ovat heikentyneet. Peruskoulun päättötodistuksessa saattaa nuorella olla säälikaseja ja säälivitosia, mutta hän ei silti kykene kirjoittamaan edes yhtä lausetta. On todennäköistä, että tällainen nuori ei pysty lukemaan kirjaa. Hänellä saattaa kuitenkin olla mielipiteitä, ja jos hän oppii lukemaan, mielipiteiden määrä saattaa entisestään lisääntyä. Kirjaston julisteen sanoma onkin ristiriitaisuudessaan hämmästyttävä. Mitä ”parempia” lukijoita me olisimme, sitä enemmän meillä olisi mielipiteitä.
Kirjastolaitoksemme on varmasti huomannut, että maailmassa mielipiteet lisääntyvät ja moninaistuvat. Kirjastossakin moni sanoo, että täytyy saada lisää ”diversiteettiä”, moninaisuutta, mutta miten moninaisuutta lisätään jos mielipiteitä ei kaivata lisää. On suorastaan surullista, jos kirjastoväelle nykyiset mielipiteet riittävät. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että kirjasto ei kaipaa uusia mielipiteitä kilpailemaan perinteisen valtaeliitin ja valtamedian mielipiteiden kanssa. Sen sijaan veronmaksajien varoilla rahoitetun kirjaston on pitäydyttävä puolueettomana, monipuolisen lainattavan kirjastoaineiston tarjoajana eikä mielipiteiden määrän rajoittamisen asianajajana demokratiassa.
Juha Kukkonen
Valtiotieteiden maisteri
Joensuu
Kirjoitus on julkaistu myös kirjoittajan Uusi Suomi -blogissa 1.3.2026:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juha-kukkonen/mihin-me-tarvitsemme-kirjastoja-jos-demokratia-ei-kaipaa-lisaa-mielipiteita/